Hirvensalmen autourheilijat ry on juuri avannut kartinghallin, jossa ajetaan sähkökäyttöisillä mikroautoilla. Hanke on hieno esimerkki sitkeästä uurastamisesta ja yhteistyöstä.

Hirvensalmen rata on yksi uraauurtavista autourheiluhankkeista Suomessa. Kartinghalleja on ympäri maata – vaikka Etelä-Savosta sellainen on tähän asti puuttunut – mutta kahta muuta rataa lukuun ottamatta kaikilla ajetaan polttomoottorin voimalla.

Sähköautoissa on tulevaisuus

Sähköautoilla on monta etua verrattuna polttomoottorilla liikkuviin. Sähköauto on päästötön. Hallissa käytettävissä mikroautoissa tämä on tietysti aivan keskeinen etu, koska polttomoottorin pakokaasut ovat hallissa aina ilmassa tuuletuksesta huolimatta.

Sähköauto kuluttaa energiaa suunnilleen 20 prosenttia siitä mitä polttomoottorikäyttöinen. Tämä johtuu sähkömoottorin korkeasta hyötysuhteesta – se on noin viisi kertaa tehokkaampi kuin saman verran energiaa kuluttava polttomoottori. Sähkömoottori on myös lähes äärettömän paljon yksinkertaisempi kuin polttomoottori ja siten edullisempi valmistaa. Sähköautossa myös voimansiirto on oleellisesti yksinkertaisempi.

Sähköauto on hiljainen – sikäli kuin käyttäjä sitä arvostaa. Myös ajettavuudeltaan sähköauto on hyvin miellyttävä. Moottori vääntää tehokkaasti pysähdyksistä alkaen ja vääntö on tasaista huippunopeuteen asti.

Keskeinen haaste sähköautoissa on edelleen tankkaaminen eli tarvittavan energian mukana kuljettaminen ja energiavaraston täyttäminen. Tässä asiassa kehitys astelee suurin harppauksin, kuten tästäkin artikkelista voit tuonnempana lukea.

Autourheilijat halusivat radan

Urbaani legenda kertoo idean Hirvensalmen kartinghallista syntyneen eräänä viime vuoden kevätpäivänä saunan lauteilla. Todellisuudessa asiaa on taidettu kuitenkin pohdiskella jo useita vuosia. Alueen karting-harrastajat kävivät ajamassa Jyväskylässä, Lahdessa tai Kouvolassa, koska lähempää ei halleja löytynyt. Tarkoitukseen sopivan hallin vapautuminen Hirvensalmella sai suunnitelmiin vauhtia.

Vapautunut reilun 1 000 neliömetrin tehdashalli sopii kartingiin. Piha-alue asfaltoidaan ja kesäaikana rata jatkuu hallista pihalle.

– Kävimme alustavan keskustelun asiasta Hirvensalmen kunnan kanssa, joka omistaa hallin, kertoo Hirvensalmen autourheilijat ry:n (HAU) varapuheenjohtaja Kari Liimatainen. – Kunnan suhtautuminen asiaan oli erittäin myönteinen, joten ryhdyimme viemään asiaa eteenpäin.

– Kävi ilmi, että hankkeeseen on mahdollista saada Leader-rahoitusta EU:n maaseuturahastosta. Laitoimme hakemuksen vetämään 170 000 euron hankkeesta ja monen mutkan jälkeen saimmekin avustusta 80 prosenttia tästä summasta. Kuvittelimme toteuttavamme projektimme muutamassa kuukaudessa, mutta lopulta siihen meni puolitoista vuotta.

Autoja mutkien kautta ympäri maailmaa

Alustavasti myönteisten päätösten jälkeen alkoi autojen etsiminen ja niitä HAU kyseli Saksasta, Englannista, Italiasta ja Kiinastakin. Tarjolla oli vaikka minkälaisia ja minkähintaisia vaihtoehtoja.

Power Parkissa Pohjanmaalla oli avattu Suomen ensimmäinen sähköautojen sisärata ja siellä käytettiin italialaisia OTL-merkkisiä autoja. Kokemukset olivat olleet hyviä, joten tämä vaihtoehto alkoi nousta muiden edelle. OTL:n tarjous oli kuitenkin erittäin kallis ja tehtaalta totesivat, että projektin toteuttamiseen tarvittaisiin 1,5 miljoonaa rahaa.

Jossain työpalaverissa tuli Liimataisen mukaan esille, että yhden osallistujan serkku toimii yrittäjänä USA:ssa. Hänet pantiin selvittämään vaihtoehtoja ja pian löytyikin OTL:n maahantuoja USA:ssa ja sieltä saatiin oleellisesti edullisempi tarjous kuin Italiasta.

Aivan erilaista akkutekniikkaa

Kun autot oli valittu, oli vuorossa akkujen hankinta. Amerikassa ja Italiassa ajetaan lyijyakkujen voimalla. Niissä riittää energiaa 10 minuutin ajoon ja sitten on ladattava useampi tunti. Autoja tai ainakin akkuja olisi tarvittu valtava määrä, mikä ei tullut kysymykseen. Tässä vaiheessa mukaan tuli Marko Salmikunnas, joka ryhtyi perehtymään asiaan.

– Selvitin asiaa, lähetin satoja sähköposteja ja pyysin varmaan 150 tarjousta akuista, kertoo Salmikunnas. – Suomesta tarjottiin tarkoitukseen sopivia litium-akkuja hintaan 5 000 euroa. Enimmäkseen Kiinasta tulleiden tarjousten haarukka oli 750-4 500 US-dollaria.

– Satojen sähköpostien jälkeen päädyin käymään kolmen tunnin videopuhelun erään kiinalaisen yrityksen insinööriryhmän kanssa. Kerroin tarpeemme, he keskustelivat kiihkeästi keskenään kiinaksi ja kysyivät aina välillä lisäkysymyksiä englanniksi. Lopulta päädyimme tulokseen, että litium-rautafosfaattiakku (LiFePO4) olisi paras vaihtoehto.

– Kiinalaiset pyysivät pari viikkoa aikaa testatakseen asian ja vajaan kahden viikon kuluttua tuli vastaus, että he voivat tehdä meille akut. Kuudentoista käsin tehdyn akun hinnan kysyminen hirvitti, mutta se oli hyvin kohtuullinen 1 200 US-dollaria kappaleelta, 48 voltin ja 105 ampeeritunnin akuille – siis alle 200 euroa kilowattitunti.

– Kun kerroin autojen valmistajalle valinnastamme, olivat he aivan kauhuissaan. ”Ei sellaisia akkuja voi käyttää – lyijyakkuja niiden pitää olla.” Pysyimme kuitenkin päätöksessämme.

Halli talkoilla kuntoon

Rahoitukseen liittyvä paperisota toi osaltaan viivettä hankkeen toteutukseen. EU-asioiden päätöksenteko ottaa joskus aikaa ja erilaisten selvitysten jälkeen tuli pitkällä viiveellä yhä uusia lisäkysymyksiä.

Viimeisin kynnys oli Liimataisen mukaan se, että Leader-rahan nostamiseksi autojen piti olla Suomessa. Autot eivät kuitenkaan liikahtaneetkaan Italiasta ennen kuin ne oli maksettu. Lopulta kolme miestä käveli pankkiin ja otti 50 000 euron lainan välirahoitukseksi.

Ajolinjat on valittava tarkkaan ja ohitukset vaativat huolellista ennakointia, vaikka vauhti on turvallisella tasolla.

Pienet hankaluudet eivät lannistaneet hankkeestaan innostuneita autourheilijoita. Hallin kunnostus tehtiin jäsenten talkootyönä, jota tehtiin yli 4 000 tuntia. Parhaissa talkoissa oli jopa 30 henkilöä, mutta suurimman työn teki 4-5 eläkeläismiehen porukka, joka oli töissä lähes päivittäin. Hallin kaikki pinnat käytiin läpi ja halliin rakennettiin mm. terassikahvila.

Liimatainen ja Salmikunnas kiittelevät vuolaasti hankkeen pariakymmentä sponsoria, joita ilman toteutus ei olisi ollut mahdollinen. Erityisen kiitoksen heiltä saa Hirvensalmen kunta, jonka tuki ja joustavuus on ollut elintärkeä hankkeen onnistumiselle.

Hyvä aika vaatii osaamista

Sunnuntai, 1. päivä heinäkuuta oli hieno päivä! Kaikki oli valmista, autot testattu, akut kytketty, ajanottolaitteet kunnossa ja hallissa oli avointen ovien päivä. Siitä alkoi ajaminen hallissa ja parhaina päivinä on ollut ajajia melkein ruuhkaksi asti. Monet ovat etukäteen suhtautuneet sähköautoihin hiukan skeptisesti, mutta lähteneet riemukkaan hymyn vallassa.

Ajon jälkeen tulostetaan varikolla lista jokaisen auton jokaisesta kierrosajasta. Siinä on hyvä vertailla omaa ja kavereiden suoritusta.

Kymmenen minuutin ajovuorolla ehtii saada hien pintaan, koska hyvän ajan saavuttaminen vaatii tarkkuutta ja osaamista. Vauhti ei ole vaarallisen kova ja pysyy pääsuorallakin kohtuullisena. Liika vauhti kaarteessa saa kuitenkin auton luisuun ja pyörähdys tietysti pilaa kierrosajan.

Autojen suorituskykyä hallitaan kauko-ohjauksella varikolta. Yhdeksästä tehoasetuksesta käytetään enimmillään asetusta neljä, joten tarvittaessa autot kulkisivat paljon kovempaakin. Tälle radalle asetus neljä on juuri sopiva.

Kierrosajat asettuvat yleensä hyvin pieneen haarukkaan, kun rataennätys on tätä kirjoitettaessa hiukan alle 20 sekuntia ja tyypilliset ajat 22-25 sekunnin haarukassa. Alle 21 sekunnin kierrosaika vaatii todella hyvää onnistumista, tarkasti oikeita ajolinjoja ja huolellista suoritusta. Mutta kaikilla on todella hauskaa!

51 sekuntia tunnelmaa HauKarting-radalla

Vielä muutama sana tekniikasta

Sähköllä kulkevaa mikroautoa voi monessa suhteessa verrata sähköllä kulkevaan henkilöautoon. Mikroauto painaa noin 250 kg ja sen moottoriteho on 14 kilowattia (kW). Autossa on kaksi 48 voltin (V) akkua, kapasiteetiltaan 105 ampeerituntia (Ah) kappaleelta. Mukana siis kulkee yhteensä 10 kilowattituntia (kWh) energiaa, joka riittää käytännössä noin viiden tunnin ajoon.

22 sekunnin kierrosaika 220 metriä pitkällä radalla tarkoittaa 10 m/sek keskinopeutta eli 36 km/h ja viidessä tunnissa tällä vauhdilla pääsisi 180 km matkan. Hyvä on tietysti huomioida, että radalla auto kiihdyttää suurimman osan ajasta, joten energiaa kuluu paljon tasaista ajoa enemmän. Moottorijarrutuksessa energiaa toki otetaan talteen.

Akkujen valmistaja takaa akuille 2 000 täyttä lataussykliä ja akkujen hinta on 1 200 USD eli 1 000 €/kpl. Auton käyttökustannus on näin laskien 1 € akun kulumisesta per 180 km ja noin 1,50 € energian hintaa 10 kWh sähkölaskusta. 2,50 € / 180 km tarkoittaa 1,4 snt/km. Renkaiden ja auton kuluminen sitten tietysti tämän päälle.

Akkuja pidetään sähköautojen suurimpana kustannuksena ja akilleen kantapäänä, mutta tilanne näyttää jo muuttuneen. Jos mikroauton luvut kerrotaan vaikka viidellä, on meillä henkilöauto, jonka 50 kWh akut maksavat 10 000 €, niillä ajaa normaalia ajoa 300-400 km latauksella ja akut kestävät 600 000-800 000 km eli reilusti yli auton käyttöiän. Energian ja akkujen tuoma käyttökustannus on 3-4 snt/km.

Jouko Lampila