Tervetuloa mittaushistorian kuumimpaan vuoteen (ja vuosikymmeneen)

Tervetuloa mittaushistorian kuumimpaan vuoteen (ja vuosikymmeneen)

Ennustaminen on usein vaikeaa ja oikeaan osuminen vielä vaikeampaa. Kehittyneiden tilastollisten menetelmien käyttäminen kuitenkin helpottaa työtä ja myös tässä tapauksessa voimme hyvin pitkälle luottaa saatuihin tuloksiin.

Taloustieteilijät käyttävät kansantalouden ja eri toimialojen kehityksen ennustamisessa usein erittäin kätevää menetelmää, joka antaa satunnaisvaihtelua osuvamman tuloksen. Menetelmän nimi on ”paksu tussi” ja siinä toteutunutta kehitystä kuvaavaa käyrää jatketaan entiseen suuntaan huopakynällä piirtämällä. Paksu viiva peittää mahdolliset pienet vaihtelut.

Jos edellä oleva määrittely vaikuttaa sarkastiselta, niin sellaiseksi se on tarkoitettukin. Jatko ei ole sarkasmia, vaan pelkkää asiaa. Ilmaston tulevaa lämpenemistä arvioidessa meillä on käytettävissämme runsaasti faktista tietoa, joka tekee paksun tussin menetelmästä oikeasti varsin luotettavan.

Euroopan kuumin vuosi 2019

Euroopan komission alainen Copernicus Climate Change Service (C3S) julkaisi muutama päivä sitten raporttinsa, jonka mukaan 2019 oli mittaushistorian kuumin vuosi Euroopassa. Heinäkuun lopulla meille laskeutui äärimmäinen lämpöaalto ja lämpötilat Keski-Euroopassa nousivat 39–40°C lukemiin. Kuumaa ja kuivaa oli myös Suomessa.

Hollanti, Belgia ja Saksa mittasivat kaikkien aikojen ennätyslämpötilat ja Pariisi hikoili läkähdyttävässä 41°C lämpötilassa, joka rikkoi aikaisemman, vuodelta 1947 olleen ennätyksen.

Maailmanlaajuisesti viime vuoden lämpötila jäi 0,04°C alhaisemmaksi kuin ennätysvuonna 2016. Silloin keskilämpötilaa nosti 0,12°C:lla kerran vuosisadassa tapahtuva voimakas El Nino ilmiö. Viimeiset viisi vuotta ovat C3S:n mukaan tilastojen kuumimmat ja 2010–2019 oli kuumin vuosikymmen siitä lähtien kun lämpötiloja on alettu tilastoida. 

Vuoden 2019 keskilämpötila oli 0,6°C korkeampi kuin vuosien 1981–2010 keskiarvo. Maapallon lämpötila viimeisten viiden vuoden aikana oli 1,1–1,2°C korkeampi kuin ennen teollistumisen aikaa.

Suomessakin tarkenee tammikuussa

Suurin lämpeneminen verrattuna 1981–2010 keskiarvoon koettiin Alaskassa ja muualla arktisella alueella. Euroopassa kaikki vuodenajat olivat tavallista lämpimämpiä. Minkään vuodenajan keskilämpötila ei rikkonut aikaisempia ennätyksiä, mutta koko vuoden keskilämpötila oli kaikkien aikojen korkein, hiukan edellä vuosia 2014, 2015 ja 2018.

Maapallon keskilämpötilan liukuva 60 kuukauden arvo kahden metrin korkeudella maan pinnasta (vasen akseli) ja arvioitu muutos esiteollisesta ajasta (oikea akseli). Äärimmäisenä oikealla allekirjoittaneen ”tussiprognoosi”, jonka mukaan alkanut vuosi on jälleen noin 0,02°C lämpimämpi kuin päättynyt. Lähteet: ERA5 (ECMWF Copernicus Climate Change Service, C3S); GISTEMPv4 (NASA); HadCRUT4 (Met Office Hadley Centre); NOAAGlobalTempv5 (NOAA), JRA-55 (JMA); sekä Berkeley Earth. 

Ainakin Suomessa on saatu nyt heti tammikuussa tuntumaa lämpimästä säästä, kun lounaiset ilmavirtaukset pitävät lämpötilan 7–10°C ajankohdan normaalien lämpötilojen yläpuolella. Tällaiset ääri-ilmiöt toki johtuvat säätilan satunnaisista vaihteluista, eikä niillä välttämättä ole mitään yhteyttä ilmastonmuutoksen kanssa.

Ilmakehässä on yhä enemmän hiilidioksidia

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu vakavasti koko tämä vuosituhat ja sen torjumiseksi on pidetty konferensseja, laadittu sopimuksia ja tehty paljon työtä jo monien vuosien ajan. Alla oleva käyrä näyttää tuon työn vaikutukset. Ei mitään!

Vuoden 2019 arvioitu keskimääräinen hiilidioksidin (CO2) lisääntymistahti oli 2,3 ± 0,8 ppm/vuosi. Tämä on enemmän kuin vuoden 2018 määrä 2,1 ± 0,5 ppm/vuosi, mutta vähemmän kuin vuoden 2015 määrä 2,9 ± 0,3 ppm/vuosi. Vuosi 2015 oli voimakas El Nino -vuosi, josta seurasi tavallista voimakkaampi CO2-lisäys ilmakehässä. Silloin kasvillisuus sitoi tavallista vähemmän CO2:ta ilmakehästä ja suuret metsäpalot aiheuttivat voimakkaita päästöjä.

Kuukausittaisten satelliittimittausten mukainen keskimääräinen CO2-pitoisuus ilmakehässä vuosina 2003–2019. Punaiset numerot ilmaisevat kunkin vuoden keskiarvon. ”Tussiprognoosi” kertoo CO2:n lisääntyvän jälleen yli 2 ppm tänä vuonna. Käyrät perustuvat C3S/Obs4MIPs(v4.1) yhdistettyihin lukuihin (2003-2018) ja CAMS lähes reaaliaikaiseen ennakkodataan (2019). Lähde: University of Bremen for Copernicus Climate Change Service (C3S) ja Copernicus Atmosphere Monitoring Service (CAMS), toteutus ECMWF. 

Joulukuun 2019 maailmanlaajuiset lämpötilat olivat samalla tasolla kuin joulukuussa 2015, tehden näistä kuukausista mittaushistorian lämpimimmät joulukuut. Joulukuu 2019 oli 0,7°C lämpimämpi kuin joulukuiden keskiarvo 1981–2010. Euroopassa joulukuun keskilämpötila oli 3,2°C korkeampi kuin vakiona vertailujaksona (1981–2010) ja teki siitä niukasti kaikkien aikojen lämpimimmän mitatun joulukuun.

Pysäytetään 1,5°C:een – tai sitten ei

Pariisin sopimuksessa 2015 tavoitteeksi on asetettu enintään 1,5°C lämpeneminen vuosisadan loppuun esiteollisesta ajasta, jotta voisimme välttää ilmaston lämpenemisen aiheuttamat pahimmat katastrofaaliset seuraukset. Nykyinen meno tietää ainakin 3–4°C lämpenemistä.

IPCC:n ja monien muiden arvioiden mukaan ilmastoa uhkaavat monet käännepisteet tai ”keikahduspisteet”, joissa ilmakehän lämpeneminen laukaisee peruuttamattomia, ilmakehää entistä voimakkaammin lämmittäviä ilmiöitä. Tällaisia ovat esimerkiksi Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköiden kiihtyvä sulaminen, Siperian ikiroudan sulaminen ja siitä seuraavat metaanipäästöt sekä kuumasta kuivuudesta voimaa saavat suuret metsäpalot.

Muutamat taloustieteilijät – olettaen, että käännepisteiden todennäköisyys on hyvin alhainen – pitävät 3°C lämpenemistä kustannustehokkaimpana rajana. Käännepisteiden riski ilmeisesti kasvaa voimakkaasti kuitenkin jo huomattavasti alhaisemmissa lämpötiloissa.

Monet haluavat kokeilla onneaan ja ottaa riskin, koska mitään kustannuksia päästöjen vähentämisestä ollaan hyvin haluttomia ottamaan.

Tehdään vain se mitä pystymme

Paniikkiin ja epätoivoon ei kaikesta huolimatta ole syytä. Siitä kertoo vanha tarina:

Metsässä on suunnaton tulipalo ja metsän eläimet elefanteista pupuihin katselevat sitä joen rannalla epätoivon vallassa. Kolibri kuitenkin lentää kiireesti joen ja palopaikan väliä ja vie nokassaan pisaran vettä kerrallaan paloon. Muut eläimet pitävät touhua turhana, mutta kolibri vastaa: ”Teen vain sen mitä pystyn.”

Jouko Lampila | Lähde: C3S

Your email address will not be published. Required fields are marked *